Taivas sylissäni

0
1101
Siunattua joulua sinulle ja läheisillesi kirkkoherra Ulla Ruusukalliolta.

Joulu koskettaa. Joulu nostattaa muistoja. Osa muistoista on kauniita ja herkkiä ja niitä kantaa aarteina mielessään. Osa muistoista nostattaa mieleen kipua ja kaipausta, jopa pelkoa ja ahdistustakin. Toivon, että voit kaivaa muistoistasi edes yhden kauniin joulun, jossa on ollut läsnä rauhaa ja rakkautta, välittämistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Joulun, jonka keskiössä on ollut ilo yhdessäolosta, seimeen syntyneestä Vapahtajasta ja siitä rauhasta, jonka Hän toi tullessaan maailmaan. Toivon, että voit tuosta muistosta saada voimaa kohdata myös niitä raskaampia jouluja.

Tämän joulun alla mielessäni on soinut usein Taivas sylissäni -joululaulu. Sen julkaisi Carola Häggkvist vuonna 1999 ruotsiksi nimellä Himlen i min famn. Laulu ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran kaksi vuotta myöhemmin nimellä Taivas sylissäni Suomen Lähetysseuran julkaisemalla saman nimisellä joululevyllä. Laulun suomenkielisestä sanoituksesta on kaksi versiota: alkuperäinen ja tunnetumpi Pia Perkiön sanoitus ja toinen Katri Helenan vuonna 2006 esittämä versio, jonka sanoittaja on Maija Kalaoja. Taivas sylissäni kertoo Jeesuksen äidin Marian kysymyksistä tuoreena äitinä. Hän katsoo sylissään olevaa lasta ja pohtii lapsen alkuperää ja tulevaisuuttaan sekä omaa rooliaan äitinä. Nuori äiti kantaa taivasta sylissään tietämättä, millainen kohtalo hänen lapselleen on kirjoitettu. 

Jokainen lapsi on omalla ainutlaatuisella tavallaan taivaan lahja tähän maailmaan. Moni vanhempi ja isovanhempi on kantanut lasta sylissä Marian miettein, kiittänyt lapsesta ja rukoillut hänelle mutkatonta tulevaisuutta. Ajatukseni ovat tänä jouluna Ukrainan lasten ja heidän vanhempiensa luona. Jokainen heistä on meidän tavallamme ansainnut rauhan ja turvan ympärilleen, mutta sen idyllin on sota heiltä rikkonut. Rukoilemme heille voimia ja kestävyyttä sekä luottamusta valoisampaan tulevaisuuteen. 

Joulun lapsi Jeesus on tullut maailmaan, että meillä olisi rauha suhteessa Jumalaan ja toinen toiseemme. Jotta me Vapahtajamme esimerkin mukaisesti osaltamme etsisimme sovintoa ja rakentaisimme rauhaa ympärillemme. Jotta meillä jokaisella olisi tulevaisuus ja toivo myös ristiriitojen ja rauhattomuudenkin keskellä.

Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen? / Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?

Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi? / Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. / Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan?

Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? / Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Ken toi kyyneleitä silmiin pienokaisen? / Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?

Varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt. / Kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien / Tuotko lapseni, nyt toivon maailmaan?

Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? / Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen, / lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten.

Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan. / Vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan.

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. / Tuotko lapseni, nyt toivon maailmaan?

Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? / Helmassani kantaa itse taivastako saan? 

Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen? / Beetlehemin yllä loistaa tähti ikuinen.

Siunattua joulua sinulle ja läheisillesi!

Ulla Ruusukallio, kirkkoherra